Bongasin mielenkiintoiselta kuulostavan Berliinissä joulukuun alussa järjestettävän neonatologian kansainvälisen kokouksen ja slogan ”What’s new in neonatology” kuulosti juuri siltä, mitä vasta valmistuneena ja vihreänä neonatologina haluaisin kuulla pariin kokouspäivään tiivistettynä. Tuumasta toimeen. Matkasuunnitelma laadittiin yhdessä Helsingin kollegan kanssa ja tein apuraha-anomuksen Lastenlääkäriyhdistykselle. Ilokseni minun kerrottiin saaneen matka-apurahan, ja tämä mahdollisti kokoukseen osallistumisen.
Matka Kuopiosta Keski-Eurooppaan on pitkä ja mikäli mielii olla kohteessa luennoilla aamulla kello kahdeksan, on matkaan lähdettävä edellisenä päivänä. Saavuimme kollegan kanssa joulukuiseen Berliiniin siis kokousta edeltävänä päivänä 5.12.
Ensimmäisenä kokouspäivänä aloitusaiheena oli BPD ja sen hoito. Onneksi olin nukkunut pitkät yöunet ja nauttinut viehättävän hotellin runsaan aamiaisen ennen tätä mielenkiintoista aihetta. Korvat tarkkana kuuntelimme BPD:n ajankohtaisista hoitolinjoista. Heti ensimmäisestä luennosta kävi selväksi, että tässä kokouksessa todella haluttiin kertoa ajankohtaiset kuulumiset ja jakaa uusinta tietoa. Esitykset pohjautuivat 2020–2024 julkaistuihin tutkimuksiin ja useampi luennoitsija esitti vielä julkaisemattomia tuloksia. Kokouksessa oli arviolta noin kolmesataa osallistujaa ympäri maailman. Luennoilla oli sopivan tiivis tunnelma ja esitykset herättivät hyvää keskustelua. Summasummarum: deksametasoni on hydrokortisonia parempi 7-21 päivän iässä annettuna ja annoksessa ei ehkä tulisi pihistellä, mutta RCT-tutkimuksia kaivataan. BPD:n ehkäisystä ja hoidosta jäi mielenkiintoisena jatkossa pohdittavana asiana mieleen tulisiko myös non-invasiivisessa hengitystuessa olevia potilaita hoitaa streroidilla ja mikä merkitys on omalla kortisolitasolla arvioitaessa steroidin antamista. Seuraavat aiheet esittelivät budesonidin ja surfaktantin antamista yhdessä BPD:n estämiseksi ja inhaloitavan budesonidin käyttöä BPD:n hoidossa. Vakuuttavaa näyttöä tämän osalta ei ole. Ehkä pieni etu nähdään yhdistelmähoidon osalta selviytymisessä ilman BPD:tä. Inhaloitavan budesonidin osalta tuloksissa oli mielenkiintoinen yksityiskohta. Nimittäin yhden tutkimukseen osallistuvan maan osalta kuolleisuus oli huomattavasti kohonnut budesonidiryhmässä, minkä vuoksi suosituksia inhaloitavan budesonidin osalta on tällä hetkellä hankala antaa.
Seuraavan session aiheena oli adaptaatiovaiheen aikainen lisähapen käyttö. Tulisiko käyttää isompaa happipitoisuutta. Tähän mennessä julkaistujen tutkimusten osalta tiedetään, ettei vammautumisessa tai kuolleisuudessa ole ollut eroa käytettiinpä isompaa (FiO2 60 %) tai pienempää (FiO2 30 %) lisähappea alle 32 viikkoisten alkuhoidossa. Tällä hetkellä on menossa useampi RCT-tutkimus ja on mielenkiintoista nähdä näiden tulokset.
Ensimmäisen päivän aiheita olivat myös punasolusiirrot ja kofeiinin antamisen pidentäminen aina H42+6 viikkotilanteeseen. Käytännön työtä ajatellen mielenkiintoinen esitys kuultiin automatisoidusta hapen säädöstä. Automatisoitu hapen säätäminen hengityskonehoidon aikana on kaikissa tutkimuksissa osoitettu pitävän saturaation paremmin tavoitealueella. Minikeskosilla tehdyssä tutkimuksessa ei kuitenkaan voitu osoittaa eroa kuolleisuudessa, BPD:n, NEC:n tai ROP:n ilmaantumisessa automatisoidulla hapen säädöllä. Lisäksi tutkimuksessa oli nähty huomattavia turvallisuuteen vaikuttavia haittatapahtumia liittyen ohjelmistoon, saturaatiomittarin ja FiO2 väliseen toimintahäiriöön, teknisiin ongelmiin itse laitteessa ja odottamaton potilaan altistuminen hyperoksialle ohjelmiston muutoksiin liittyen.
Ensimmäisenä päivänä kuultiin viivästetyn napanuoran sulun vaikutuksista minikeskosilla. ABC3-tutkimuksessa verrattiin fysiologista napanuoran (PBCC) sulkua aikaperustaiseen sulkemiseen 30–60 sekuntia (TBCC). PBCC:n aikana lapsi stabiloitiin napanuoran ollessa intaktina kiinni istukassa. Tutkimuksessa ei nähty ryhmien välillä eroa kuolleisuudessa, CP-vamman esiintyvyydessä tai NEC:ssä. PBCC-ryhmässä stabilisaatioaika oli lyhempi ja tässä ryhmässä oli vähemmän sepsiksiä ja punasolusiirron tarpeita. PBCC oli turvallinen ja äidille miellyttävä kokemus.
Inozymen sponsoriluento muistutti harvinaisesta vastasyntyneiden arterioiden kalkkiutumisesta geneettisen mineralisaatiohäiriön vuoksi. Kyseisessä taudissa sikiöllä nähdään perikardiumnestettä, hydrops, polyhydramnion ja kardiomyopatia. Syntyneellä lapsella voi olla hypertensio, sydämen vajaatoiminta, kardiomyopatia, PPH, vaimeat pulssit ja hengitysvaikeus. UÄ:ssä nähdään kirkassignaaliset kalkkiset verisuonet. Hoitona on sydäntä ja verisuonia tukeva lääkitys, bisfofonaatti ja kalsiumin kelaationa Na-tiosulfaatti.
Ensimmäisen päivän lopuksi oli vielä esitykset vastasyntyneen elvytyssuosituksista ja täysiaikaisen vauvan perintaaliajan adaptaatiosta.
Toinen päivä alkoi jälleen hyvällä aiheella: ehkäiseekö probioottien käyttö NEC:ä. AAP ei suosita probiootteja ja ESPHGAN suosittaa. Probioottiseoksen käytöllä ei saatu vähennettyä multiresistenttien bakteerien kolonisoitumista keskosilla. Viitettä oli paremmasta mikrobiomin kypsymisestä. Sepsisriskiä probioottien käyttöön liittyen pohdittiin. Saksassa 2:15000 probioottien aiheuttamaa sepsistä. Keskosten ravitsemukseen liittyen kuultiin myös esitykset koliinista ravitsemuksessa ja proteiinin saantisuosituksista. Proteiinin antamisessa korostettiin äidin oman maidon analysointia ja varhaista enteraalista proteiinilisää. USA:ssa p.o. proteiinilisä aloitetaan jo maitojen ollessa noin 40 ml/kg, kun taas Saksassa vasta maitojen ollessa 100 ml/kg.
Toisena päivänä kuultiin hyvä katsaus neonataaliajan neurologisista kohtausoireista. Suurin osa kohtauksista on hiljaisia eivätkä näy selvästi ulospäin. Kohtauksille on useimmiten altistava tekijä: vuoto, iskemia, infektio. Levetirasetaamista kommentoitiin sen olevan turvallinen, mutta ei välttämättä erityisen tehokas neonataaliajan kohtausoireissa. Fenobarbitaali on edelleen ensilinjan lääke. Tutkimus on meneillään isommilla levetirasetaamiannoksilla.
Toisena päivänä kuultiin useampi esitys liittyen neonataalikauden infektioihin ja järkevään antibioottihoitoon. Iltapäivällä kuultiin luentoja vastasyntyneen unesta ja miten huomioida äänimaailma ja vastasyntyneen uni vastasyntyneiden teho-osastolla. Sikiö nukkuu 22 tuntia vuorokaudessa. Tilanne muuttuu, kun ennenaikainen vauva syntyy. Unisyklin kesto on keskosella keskimäärin 37 minuuttia. Mikäli hoidollisia keskeytyksiä tulee usein, voi olla, ettei keskonen nuku lainkaan unisyklin läpi. Intubaatio heikentää unta ja huonontaa neurologista ennustetta. Toisaalta hyvä uni ekstubaation jälkeen kompensoi tätä. Kenguruhoito on ainoa keino parantaa keskosen unta.
Toisen päivän viimeisenä luentona oli aivan ihana kuunnella kanadalaisen kollegan esitys FiCare -tutkimuksesta. FiCare tutkimus vastaa meidän omalla osastollamme toteutettavaa perhekeskeistä hoitoa, jossa vanhemmat ovat vahvasti hoidossa mukana. Oli mukava kuunnella esitystä ja todeta, että omassa työpaikassa toteutuu kaikki tutkimuksessa hyväksi havaitut perhekeskeiset toimintamallit.
Esitysten taso oli erinomainen. Tietoähky oli luentojen jälkeen melkoinen. Päivät olivat pitkiä, sillä luennot kestivät 8–18. Luentojen välissä tarjoiltiin runsaasti välipalaa ja hyvä lounas. Tarjoiluista ehdottomasti erityismaininta, ne olivat monipuoliset ja maistuvat. Hotelli, jossa kokous järjestettiin, sijaitsi lähellä Alexandersplatzia ja sinne oli helppo tulla lentokentältä junalla ja ratikalla. Alexandersplatz oli kävelymatkan päässä. Ensimmäisenä iltana kävelimme läpi useita joulutoreja ja ihastelimme niiden kimallusta ja myytäviä tuotteita. Toisena iltana piipahdettiin ostamassa tuliaiset ostoskeskuksesta ja syötiin illallinen perinteisessä saksalaisessa panimoravintolassa.
Tämä kokous ylitti odotukseni. Kokouksen tunnelma ja ilmapiiri oli avoin. Esitysten jälkeen oli mukavaa keskustelua. Voin ehdottomasti suositella jatkossa tätä kokousta ja voisin lähteä mielelläni ensi vuonna tänne uudestaan.
Iso kiitos Lastenlääkäriyhdistykselle matka-apurahasta!
Henna Niemi