Sain mahdollisuuden osallistua Lastenlääkäriyhdistyksen tuella 24.-28.11.2024 Lontoossa vuosittain marras-joulukuun vaihteessa järjestettävään Neonatal Update-kokoukseen. Imperial Collegen neonatologian yksikkö toimii kokouksen järjestäjänä ja kokouspaikka on brittien upea ”lääkäritalo” eli BMA house Bloomsburyn kaupunginosassa. Puitteet ovat vaikuttavat, sillä alueen katuja ovat muinoin kulkeneet tieteentekijät ja kirjailijat Charles Darwinista Virginia Woolfiin. Tänä vuonna kokoukseen osallistujia oli noin 200 yli 30 maasta.
Neonatal Update on ympäristönsä tapaan hieman vanhanaikainen kokous. Ohjelmassa ei ole valinnanmahdollisuuksia, vaan jokaisena kokouspäivänä on valikoima syvälle meneviä, rauhallisia asiantuntijapuheenvuoroja, joissa puhujan ei tarvitse kiirehtiä ja keskustelulle on varattu riittävästi aikaa. Keskustelua puhujien kanssa on mahdollista jatkaa luennon jälkeen. Aiheet vaihtelevat neonatologian ikuisuuskysymyksistä, kuten napaverikaasuanalyysin tulkinnasta tai saturaatiotavoitteista, tulevaisuuden hoitoihin ja uusimpiin alan tutkimustuloksiin. Yhteistä puhujille on se, että he ovat oman alansa syvällisiä osaajia, joiden julkaisuluettelo on vaikuttava, tai toisaalta nousevia tähtiä, joilla on aivan oma näkökulma ja syvällinen osaaminen omasta tutkimusaiheestaan. Moni esitys tarkasteli aihetta tavanomaisesta poikkeavasta kulmasta, neonatologiaa sivuavilta aloilta ja tarjosi paljon uutta ajateltavaa. Kokouksessa ei ole posteriesityksiä, ja kaupallinen näyttelykin on varsin suppea. Oli kiinnostavaa huomata myös kokousjärjestäjien antama yleisesti esillä oleva tiedote, ettei kokouksen näytteilleasettajaksi hyväksytä korvikkeita valmistavia yrityksiä, vaan he noudattavat tältä osin WHO:n korvikekoodia. Tässä olisi meillä suomalaisia kokouksia järjestävillä yhdistyksillä oppimista.
Suoraan hoitokäytäntöihin vaikuttavia tai omaa tutkimusta sivuavia pohdittuja esityksiä oli useita. Esimerkkinä voisin nostaa yhdysvaltalaisen neonatologi Elisabeth Foglian esityksen ilmatien hallinnasta, joka on yksi lempiaiheitani. Mielenkiintoista oli nähdä tuloksia liittyen intubaation oppimiseen neonatologiaan erikoistuvilla lääkäreillä, sekä uusiin metodeihin sen opettamisessa. On hämmästyttävää, kuinka hitaasti larynxmaski on tullut lastenlääkärien ilmatien hallinnan välineeksi myös maailmalla, vaikka tutkimusnäyttö osoittaa sen olevan turvallinen ja parempi kuin maskiventilaatio, ja oppiminen on helppoa. Meillä Suomessa tilanne larynxmaski ei ole vielä jalkautunut maskiventilaation tai intubaation tapaan vastasyntyneiden ilmatien hallintaan, ja systemaattinen tiedonkeruu vastasyntyneiden intubaatiotapahtumista voisi olla valaisevaa.
Mukavaa oli myös kuulla belgialaisen vastasyntyneiden lääkehoidon gurun Karel Allegaertin esitys, sillä se liittyi ajankohtaisesti omaan projektiini eli Duodecimin kustantaman Vastasyntyneiden lääkeoppaan toisen painoksen laatimiseen. Valtaosa vastasyntyneiden lääkehoidosta on off label-hoitoa, eli tutkimustiedon puuttuessa joudumme hoitamaan vastasyntyneitä parhaan mahdollisen tiedon mukaan. Kuten Allegaert totesi, lapsi ei ole pieni aikuinen, imeväinen ei ole lapsi, vastasyntynyt ei ole imeväinen ja keskonen ei ole vastasyntynyt, mitä tulee lääkehoitoon. Syntymään ja kalenteri-ikään ja toisaalta ennenaikaisen vastasyntyneen kypsymiseen liittyvät farmakokinetiikan ja -dynamiikan muutokset tekevät vastasyntyneiden lääkehoidosta haastavaa ja riskialtista. Onneksi kollegoja, joita aihepiiri kiinnostaa, on lisääntyvä joukko Euroopassa ja yhteistyö tässä porukassa auttaa kaikkia tarjoamaan turvallisempaa lääkehoitoa vastasyntyneille.
Päivien päätteeksi jäi sopivasti aikaa ihmetellä Lontoon vilinää, ihastella upeita joulukauden valoja ja nauttia upeasta pianomusiikista Wigmore Hallissa hyvässä seurassa. Kiitokset kokouskavereille Ilkalle, Lauralle ja Kirsille sekä Lastenlääkäriyhdistykselle matka-apurahasta.
Ulla Sankilampi