Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen ansiosta ja tukemana pääsimme osallistumaan vuosittaiseen Euroopan lastenreumatologiseen kongressiin, PReS:iin (Pediatric Rheumatology European Society). Tällä kertaa kongressi järjestettiin Göteborgissa ja oli virallisesti jo 25. järjestyksessään. Osallistujia oli yhteensä yli 1000 ympäri maailmaa.
Neljään päivään mahtui useita sessioita, joita pääpiirteissään oli kaksi rinnakkain, mikä tekikin sessioiden valinnoista ajoittain haastavaa. Heti ensimmäisenä päivänä saimme huomata olevamme turhankin innokkaita, koska ensimmäinen sessio taisi olla rajoitettujen paikkamäärien perusteella tarkoitettu kokeneemmille tutkijoille, eikä meille. Onneksi rinnakkaissessioita ja asiaa kuitenkin riitti.
Opimme paljon esimerkiksi lastenreuman, makrofagiaktivaatio syndrooman, juveniilin dermatomyosiitin, skleroderman ja SLE:n taustoista ja hoidosta. Pääsimme kuuntelemaan myös mielenkiintoista väittelyä (grand debate) step up vs step down lähestymistavasta ei-systeemisen lastenreuman hoidossa. Kahtena päivänä perehdyimme lounasluennoilla perinnölliseen Välimeren kuumeeseen. Konkreettisia eväitä saimme myös kroonisen kivun käsittelyyn sekä esimerkiksi liikunnan ja psyykkisen hyvinvoinnin huomioimiseen entistä tarkemmin osana hoitokokonaisuutta. Saimme kuulla myös tulevaisuuden mahdollisista hoidoista, esimerkiksi kantasolusiirroista autoimmuunitaudeissa. Mielenkiintoista oli kuulla eroista hoito- ja toimintatavoissa kansainvälisesti, mutta myös pohjoismaiden välillä. Kongressi antoi ajatuksia kehittymiseen kriittisempänä tutkijana ja kliinikkona. Asiaa tuli valtavasti muutaman päivän aikana, mutta onneksi sessioihin voi vielä jälkikäteen palata tallenteiden muodossa.
Kaikille meille kongressimatkalla oli iso merkitys kliinisen työn eväiden saamisen lisäksi myös tutkimusaspektilla. Pääsimme esittelemään postereitamme, saimme hyviä kommentteja ja palautetta työstämme sekä erityisesti tärkeää kokemusta. Kiersimme myös katsomassa muiden postereita, vaikkakin aikaa tähän oli varattu tiiviissä kongressiohjelmassa kovin vähän. Kokonaisuudessaan päivät olivatkin hyvin intensiivisiä ja kauniiseen Göterborgin kaupunkiin ehdimme tutustua ainoastaan paluupäivänä.
Anna-Kaisa ja Erika osallistuivat myös YIM (Young Investigators Meeting) tapahtumaan 10–11.9. Tapahtuma on alle 40-vuotiaille tutkijoille tarkoitettu ns. minikongressi, jossa kaikki esitykset olivat nuorten tutkijoiden pitämiä, muutamaa yksittäistä kokeneiden tutkijoiden pitämää inspiroivaa esitystä lukuun ottamatta.
Kongressissa hienoa oli myös toisiimme tutustuminen. Oli mukavaa tavata uusia saman henkisiä tutkijoita omasta kotimaasta ja uusi Whatsapp-ryhmä onkin jo perustettu asian tiimoilta. Myös muiden suomalaisten ja erityisesti ohjaajiemme tuki ja läsnäolo oli todella tärkeää.
Tapahtuma inspiroi syventämään tietoa niin kliiniseen työhön kuin tutkimusmaailmaankin lastenreumatologian kiehtovassa ja haastavassa maailmassa. Tästä on mahtava jatkaa ja suunnata jo kohti ensi vuoden PReS:ä, joka järjestetään Helsingissä.
Haluamme lämpimästi kiittää Suomen Lastenlääkäriyhdistystä omien tutkimustulostemme esittämisen, uuden oppimisen ja verkostoitumisen mahdollistamisesta.
Erika Uusitupa, LL, Lastentautien erikoislääkäri, Tyks
Heidi Rahikkala, LL, Lastentautien erikoislääkäri ja lastenreumatogiaan erikoistuva lääkäri, Tyks
Anna-Kaisa Tuomi, LL, Lastentauteihin erikoistuva lääkäri, HUS