3.5.2024 Vauvojen kieli- ja huulijänteistä ja niihin liittyvistä hoidoista leviää ristiriitaista informaatiota. Ylidiagnostiikkaa, medikalisaatiota ja tutkimustietoon perustumattomia hoitoja tulee välttää. Vauvaperheille tulee tarjota riittävästi tukea imetyksen ja syömisen onnistumiseksi. Joissain tapauksissa kielijänteeseen kohdistuva toimenpide on perusteltu, mutta operaatiolle ja kivun tuottamiselle on oltava vahvat perusteet. Suomen Lastenlääkäriyhdistys ja muut lasten parissa työskentelevät ammattilaiset ovat huolissaan tilanteesta ja ovat julkaisseet kannanoton perheiden ja asian parissa työskentelevien tueksi.
Kannanottoa saa vapaasti jakaa ja hyödyntää. Yhteydenotot ja haastattelupyynnöt: lotta.immeli (at) hus.fi
Päivitys 8.5.2024: Kannanottoon tehty lisäyksiä ja allekirjoittajiin liittynyt huuli- ja suulakihalkiokeskus Husuke.
Kommentti 16.5.2024: Kiitämme Suomen Vauvamyönteisyyskouluttajat ry:tä vastineesta. Imetysohjaus on kätilöiden, terveydenhoitajien ja muiden korkeastikoulutettujen ammattilaisten erikoisosaamista. Meillä kaikilla ammattilaisilla on yhteinen tavoite edistää vauvojen ja vauvaperheiden hyvinvointia ja terveyttä. Tätä yhteistyötä me lastenlääkärit ja imetysasiantuntijat teemmekin päivittäin synnytyssairaaloissa. Suomen Vauvamyönteisyyskouluttajien peräänkuuluttamaa yhteistyötä onkin edelleen syytä tiivistää, jotta perheet saavat apua ongelmiinsa myös synnytyssairaalasta kotiuduttuaan. Medikalisaatiota ja näyttöön perustumattomia hoitoja tulee kuitenkin välttää, sillä ne eivät ole perheiden eduksi.
Päivytys 9.6.2024: Lastenkirurgiyhdistys allekirjoittanut kannanoton. Antidootti-blogi julkaissut kirjoituksen, jossa käsitellään tarkemmin tutkimusnäyttöä kireän kielijänteen taustalla
Imeväisten kielijänne- ja ylähuulijännetoimenpiteet ovat lisääntyneet maailmanlaajuisesti ja sama ilmiö on näkynyt myös Suomessa. Me vastasyntyneiden ja lasten parissa työskentelevät ammattilaiset olemme huolissamme tilanteesta, sillä kohtaamme työssämme jatkuvasti kielijänteiden kireyteen liittyvään ylidiagnostiikkaan ja tarpeettomaan hoitoon liittyviä ongelmia. Kieli- ja huulijänteestä ja niiden arvioidun kireyden merkityksestä imetykselle ja kielijänteen katkaisun tarpeellisuudesta ja jälkihoidosta leviää ristiriitaista informaatiota niin sosiaalisessa mediassa kuin terveydenhuollon ammattilaisten toimesta. Imetysongelmien lisäksi kielijänteen kireys on yhdistetty muun muassa vauvan nukkumisvaikeuksiin, vatsavaivoihin, pulautteluun, nenän tukkoisuuteen, itkuisuuteen, huonoon painonnousuun ja syömisvaikeuksiin, vaikka tieteellistä näyttöä väitteiden tueksi ei ole. Koska edellä listatut oireet ovat varsin yleisiä ja tulkinnanvaraisia, huolemme on, että moni vauva päätyy kieli- ja huulijännetoimenpiteisiin turhaan, ilman lääketieteellistä perustetta.
Kielijänne on normaali osa suun rakennetta. Kielijänne on poikkeuksellisen kireä, kun se rajoittaa kielen liikkeitä. Lapsella voi olla kireältä näyttävä kielijänne ilman, että se haittaa syömistä. Täysiaikaisena syntyneellä terveellä lapsella imeminen onnistuu, vaikka jänne jonkin verran kiristäisikin. Tämän vuoksi kireäksi arvioitu kielijänne ei aina vaadi katkaisua. Tutkimusnäytön perusteella kielijänteen katkaisusta saattaa olla apua äidin kokemaan imetyskipuun tilanteessa, jossa vauvan kireä kielijänne rajoittaa kielen liikettä ja aiheuttaa imemisvaikeuksia. Huulijänteen katkaisusta, osteopatiasta, tai muun manuaalisen terapian hyödyistä imetykseen ei ole tieteellistä näyttöä.
Joskus kieli- ja huulijännetoimenpiteitä perustellaan tehtäväksi myöhemmin ilmenevien äänne- tai purentapoikkeamien ehkäisemiseksi, vaikka vastasyntyneen kieli- tai huulijänteen ulkonäöstä ei voi ennustaa edellä mainittujen ongelmien ilmenemistä. Vastasyntyneen kasvojen alueen anatomia ja suun motoriikka poikkeaa huomattavasti aikuisen tai isomman lapsen vastaavasta, ja näissä tapahtuu merkittäviä muutoksia jo ensimmäisten elinkuukausien aikana. Lapsen kasvaessa kielijänne venyttyy, ja vauvan hampaattomassa suussa kireältä vaikuttava huulijänne korjaantuu maitohampaiden puhkeamisen ja hammasharjanteen luun normaalin korkeuskasvun myötä. Erityistapauksissa kireä huulijänne voi hankaloittaa yläetuhampaiden puhdistusta tai aiheuttaa pysyvien yläetuhampaiden väliin aukkoisuutta. Nämä harvinaiset ongelmat korjataan tyypillisesti vasta kouluikäisenä, ja tällöin oikomishoito on tärkeä osa hoitoa. Kieli- ja huulijännetoimenpiteitä ei siis ole syytä tehdä vauva- tai pikkulapsi-iässä mahdollisten myöhempien ongelmien ennaltaehkäisemiseksi.
Kielijänteen katkaisun jälkeisestä haavanhoidosta liikkuu myös erilaisia ohjeistuksia. Jälkihoito on monesti vauvalle kivuliasta ja perheelle kuormittavaa, sillä suuta saatetaan ohjeistaa manipuloitavan useita kertoja päivässä ja jopa öisin. Tieteellistä näyttöä ei ole haavan hieronnan, venyttelyn, kielen nostelun, tai muun manipuloinnin tehosta mahdollisesti kehittyvän kiristävän arpeutumisen ehkäisyssä. Suun limakalvohaavat ja kudokset paranevat yleensä aina hyvin eikä mitään passiivista (toisen henkilön tekemää) haavojen, arpien tai kudosten venyttelyä, hieromista tai voimistelutusta pidä tehdä. Herkät kudokset voivat vaurioitua ja arpeutua. Vauvan tai lapsen itsensä tekemä kielen liikuttelu riittää.
Erinäiset vauvan imetykseen ja syömiseen liittyvät ongelmat ovat hyvin yleisiä ja ohimeneviä. Imetys ei aina käynnisty odotetulla tavalla, ja monesti sujuvan imetyksen käynnistyminen vie aikaa ja vaatii opettelua. Kireä kielijänne on harvoin imemishäiriön syy; tutkimusten perusteella vain noin 13 % imemisongelmista selittyy kireällä kielijänteellä. Imetys-, imemis- ja syömishaasteiden taustalla voi olla monia niin äidistä kuin lapsesta johtuvia syitä. Imetyksen ja syömisen onnistumiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi lapsen ennenaikaisuus, suun alueen muu rakenteellinen ongelma, alentunut lihasjäntevyys, luonteenpiirteet (temperamentti), suun alueen aistimusten, tai hermoston, erityispiirteet ja mahdolliset ongelmat, äidin lääkitykset, monet äidin terveyden tai mielenterveyden ongelmat, ja erilaiset rinnan anatomiaan ja fysiologiaan liittyvät hankalasti tunnistettavat tekijät. Syöminen ja syöttäminen on myös aina vuorovaikutusta lapsen ja syöttäjän välillä ja kaikki, mikä vuorovaikutusta häiritsee tai estää, vaikuttaa syömistilanteisiin. Jos imetysongelmissa keskitytään ensisijaisesti suun jänteisiin ja kireyksiin, sekä kirurgisiin toimiin tai manuaaliseen terapiaan, voivat lapsen ja perheen muut mahdolliset ongelmat jäädä huomiotta. Näiden epäsuorien haittojen lisäksi, kielijänteen katkaisulla voi olla myös suoria haittoja. Esimerkiksi neurologisesti oireilevalla lapsella kielen vapauttaminen voi johtaa kielen hallinnan heikentymiseen ja pitkäaikaisiin ongelmiin kompensaatiokeinojen puuttuessa, ja vastasyntyneillä, joilla alaleuka on pieni, voi kielen vapauttaminen aiheuttaa kielen taaksepäin vetäytymisen lisäten riskiä hengitysvaikeuksille.
Varmuuden vuoksi tehdyt kieli- tai huulijännediagnoosit tai -leikkaukset eivät ole perheiden tai lasten etu. Arviolta jopa 40 % terveistä vauvoista kärsii syömisoireista jossain vaiheessa, mutta onneksi valtaosalla oireet väistyvät ajan kanssa ilman kajoavia toimenpiteitä. Syömisongelmat aiheuttavat vauvaperheissä ymmärrettävästi stressiä ja huolta. Vauvaperheille tulee tarjota riittävästi tukea suotuisan imetyksen ja syömisen onnistumiseksi, ja tarvittaessa tilannetta arvioida kokonaisvaltaisesti. Jos syömisvaikeuden lisäksi lapsen kasvu tai kehitys huolettaa, on neuvolalääkärin, ja tarvittaessa lastenlääkärin arvio tarpeen. Syömisvaikeuksien osalta oraalimotoriikan asiantuntijan, tavallisesti puheterapeutin, arvio voi olla hyödyksi, ja jos lapsella epäillään kielijänteen kireyden lisäksi muita suun ja kasvojen alueen synnynnäisiä kehityshäiriöitä, tulee kokonaisuutta arvioida erikoissairaanhoidossa lasten suun synnynnäisiin poikkeavuuksiin erikoistuneen asiantuntijaryhmän toimesta. Joissain tapauksissa kielijänteeseen kohdistuva toimenpide on perusteltu, mutta ylidiagnostiikkaa, medikalisaatiota ja tutkimustietoon perustumattomia hoitoja tulee välttää. Vauvalle ja pienelle lapselle suu on mielihyvän lähde, tutkimisen ja kommunikoinnin väline, joten sen operoimisille ja kivun tuottamiselle on oltava vahvat perusteet.
Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry
Lotta Immeli, lastentautien erikoislääkäri
HUS, Helsingin yliopistollinen sairaala
Pj. Tuomas Jartti, professori, lastentautien erikoislääkäri
TYKS, Turun yliopistollinen keskussairaala
Suomen Neonatologit -alajaosto, Suomen Perinatologinen seura ry
Pj. Kalle Korhonen, LT, lastentautien erikoislääkäri, neonatologi
Tyks Lasten ja nuorten klinikka
Suomen lastenkirurgiyhdistys Sulamaa seura ry
Liisi Ripatti, dosentti, lastenkirurgian erikoislääkäri
TYKS, Turun yliopistollinen keskussairaala
Korva-, nenä-, ja kurkkutautien erikoislääkärit
Johanna Nokso-Koivisto, dosentti
HUS, Helsingin yliopistollinen sairaala
Lotta Ivaska, LT
TYKS, Turun yliopistollinen keskussairaala
Huuli-ja suulakihalkiokeskus Husuke, HUS, Helsingin yliopistollinen sairaala
Junnu Leikola, Ylilääkäri
Lasten hammashoidon jaosto, Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia
Pj. Ulla Saarnisto, Lasten hammashoidon erikoishammaslääkäri
Puheterapeutti
Helena Törölä, FT
Lastenpsykiatri
Kaija Puura, professori, ylilääkäri
Tampereen yliopisto ja Tampereen yliopistollinen sairaala
Viitteitä:
Bhandarkar, KP, et al. Post Frenulotomy Massage for Ankyloglossia in Infants-Does it Improve Breastfeeding and Reduce Recurrence? Maternal and Child Health Journal 2022; 26: 1721-31
Danielo Jouhier M, Boscher C, Roze JC, et al. Osteopathic manipulative treatment to improve exclusive breast feeding at 1 month. Arch Dis Child Fetal Neonatal Ed. . 2021;106(6):591-595
Fraser L, Benzie S, Montgomery J. Posterior tongue tie and lip tie: a lucrative private industry where the evidence is uncertain. BMJ 2020;371:m3928.
Haapanen M-L, Markkanen-Leppänen M. Lapsen syömisen kehitys ja imemisen tarve. Duodecim 2013;129:473–9.
Lohi , V et al. Kireä kielijänne ja hämmentävä huulijänne - pitääkö hoitaa? Suomen lääkärilehti 2019; 74(37):2009-201
Messner AH ym. AAO-HNS Clinical consensus statement: Ankyloglossia in Children. Otol Head Neck Surg 2020; 162(5):601.
Mills N, Geddes DT, Amirapu S, Mirjalili SA. Understanding the Lingual Frenulum: Histological Structure, Tissue Composition, and Implications for Tongue Tie Surgery. Int J Otolaryngol. 2020 Jun 28;2020:1820978.
Mäntymaa M, Luoma I et Puura K. Miksi pienokaiseni ei syö? Duodecim 2013;129(7):697-703
Det har skett en global ökning av tung- och läppbandsåtgärder hos spädbarn, och samma fenomen har även setts i Finland. Vi som arbetar med nyfödda och barn oroar oss för situationen, eftersom vi i vårt arbete ofta möts av problem med överdiagnosticering och onödiga behandlingar relaterade till kort tungband. Det sprids mot stridig information på sociala medier och bland hälso- och sjukvårdspersonal om tung- och läppband, deras stramhet och eventuella påverkan på amning och behovet av kirurgiska åtgärder samt eftervården. Trots att det inte finns några vetenskapliga belägg för knippas kort tungband med bland annat amningsproblem, sömnsvårigheter hos spädbarn, magbesvär, uppstötningar, nästäppa, gråt, dålig viktökning och ätsvårigheter. Eftersom ovannämnda symtom är relativt vanliga och mångtydiga, oroar vi oss för att många barn i onödan och utan medicinska skäl får genom gå tung- och läppbandsåtgärder.
Tungbandetär en normal del av munnens anatomi. Tungbandet är osedvanligt stramt när det begränsar tungans rörelser. Ett barn kan ha ett stramt tungband utan att det stör matningen. Ett friskt och fullgånget barn kan amma även om bandet skulle vara något stramt. Därför är det inte alltid nödvändigt att dela ett tungband som bedömts vara stramt. Forskning visar att en delning av tungbandet kan hjälpa mammornas upplevda smärta vid amningen där barnets strama tungband begränsar tungans rörelser och orsakar sugsvårigheter. Det finns inga vetenskapliga bevis för att delning av läppbandet, osteopati eller annan manuell behandling skulle ha en positiv inverkan på amningen.
Ibland motiveras tung- och läppbandsåtgärder med att man vill förhindra eventuella senare tal- eller bettfel, även om sådana problem inte kan förutses utifrån utseendet på tung- eller läppbandet hos den nyfödda. Det nyfödda barnets ansiktsanatomi och munnens motorik skiljer sig avsevärt från vuxna eller större barn, och det sker betydande förändringar i dessa områden redan under de första levnadsmånaderna. När barnet växer sträcks tungbandet ut, och i barnets tandlösa mun justeras det strama läppbandet när mjölktänderna bryter sig fram och alveolarutskottet växer sig till en normal höjd. I särskilda fall kan ett stramt läppband försvåra rengöringen av de övre framtänderna eller orsaka en glugg mellan de permanenta övre framtänderna. Sådana sällsynta problem åtgärdas vanligtvis först vid skolåldern, och då är tandreglering en viktig del av behandlingen. Tung- och läppbandsåtgärder bör därför inte vidtas i spädbarns-eller småbarnsåldern för att förebygga eventuella framtida problem.
Det förekommer även varierande anvisningar för sårvården efter ett tungbandsklipp. Eftervården är ofta smärtsam för barnet och ansträngande för familjen, eftersom munnen enligt anvisningarna ska manipuleras flera gånger om dagen och till och med på natten. Det finns inga vetenskapliga belägg för effekten av sårmassage, stretchning, tunglyft eller annan manipulation för att förebygga eventuell stramande ärrbildning. Slemhinnesår och vävnader i munnen läker vanligtvis bra, och det krävs ingen passiv (utförd av annan person) stretchning, massage eller övningar avseende sår, ärr eller vävnader. Känsliga vävnader kan dessutom skadas vilket kan leda till ärrbildning. Det är tillräckligt med de tungrörelser som barnet gör självmant.
De olika problemen kopplade till amning och matning är mycket vanliga och övergående. Amningen kommer inte alltid igång som förväntat, och det kan krävas både tid och övning för att få igång en fungerande amning. Ett kort tungband är sällan orsaken till amningsproblemen; studier visar att endast omkring 13 % avamningsproblemen kan förklaras med ett kort tungband. Problemen med amning och matning kan ha många orsaker kopplade till både mamman och barnet. Amning och matning kan till exempel påverkas av att barnet fötts prematurt, andra strukturella problem kring munområdet, nedsatt muskeltonus, karaktärsdrag (temperament), särskilda egenskaper hos eller problem med sinnesförnimmelser kring munområdet eller nervsystemet, mammans läkemedel, olika problem med mammans fysiska eller psykiska hälsa och olika faktorer kopplade till bröstens anatomi och fysiologi som kan vara svåra att identifiera. Att äta och att mata handlar även om ett samspel mellanbarnet och mataren och allt som kan störa eller förhindra samspelet påverkar matningen. Om man vid amningsproblem främst fokuserar på korta tung- och läppband, kirurgiska ingrepp eller manuell behandling, kan andra problem hos barnet och familjen förbises. Förutom de indirekta nackdelarna, kan tungbandsklipp även ha direkta nackdelar. Hos ett barn med neurologiska symtomkan till exempel en delning av tungbandet leda till en försämrad tungkontroll och långvariga problem om kompensations åtgärder saknas, och hos nyfödda som haren liten underkäke kan en delning av tungbandet leda till att tungan dras bakåt och ökar risken för andningssvårigheter.
Tung- eller läppbandsdiagnoser eller tillhörande operationer som görs av försiktighetsskäl är inte till fördel för familjer eller barn. Man har beräknat att upp till 40 % av alla friska spädbarn någon gång lider avätstörningar, men lyckligtvis försvinner symtomen för de flesta med tiden utan några invasiva ingrepp. Det är förståeligt att ätstörningar orsakar stress och oro hos barnfamiljer. Barnfamiljer bör erbjudas tillräckligt med stöd för att lyckas med amning och matning, och vid behov ska situationen bedömas på ett övergripande sätt. Om man utöver ätsvårigheterna oroar sig över barnets tillväxt eller utveckling, ska man vid behov bedömas av en barnavårdsläkare eller en barnläkare. En utvärdering av en specialist på oralmotorik, vanligtvis en talterapeut, kan vara till hjälp vid ätsvårigheter, och om man, förutom stramt tungband, misstänker att barnet har andra medfödda utvecklingsstörningar i mun- och ansiktsområdet, ska en helhetsbedömning göras av en expertgrupp som är specialiserad på medfödda avvikelser i munnen hos barn inom specialistsjukvården. I vissa fall är en tungbandsåtgärd motiverad, men överdiagnosticering, medikalisering och behandlingar som inte grundar sig på forskningsdata bör undvikas. Munnen är en källa till glädje för spädbarn och små barn och ett redskap för att utforska och kommunicera, och därför måste det finnas starka grunder för att operera och orsaka smärta hos barnet.
Barnläkarföreningen i Finland rf
Lotta Immeli, specialistläkare inom barnsjukdomar
HUS,Helsingfors universitetssjukhus
Ordf. Tuomas Jartti, professor, specialistläkare inom barnsjukdomar
ÅUCS, Åbo universitetscentralsjukhus
Underavdelningen Suomen Neonatologit, Suomen Perinatologinen seura ry
Ordf. Kalle Korhonen, MD, specialistläkare inom barnsjukdomar, neonatalläkare
ÅUCS Barn-och ungdomskliniken
Specialistläkare i öron-näsa-halssjukdomar
Johanna Nokso-Koivisto, docent
HUS,Helsingfors universitetssjukhus
Lotta Ivaska, MD
ÅUCS, Åbo universitetscentralsjukhus
Läpp- och gomspaltscentralen Husuke, HUS, Helsingfors universitetssjukhus
Junnu Leikola, överläkare
Tandvårdsavdelningen för barn, Finska Tandläkaresällskapet Apollonia
Ordf. Ulla Saarnisto, Specialisttandläkare inom barntandvård
Talterapeut
Helena Törölä, FD
Barnpsykiatriker
Kaija Puura, professor, överläkare
Tammerfors universitet och Tammerfors universitetssjukhus
Referenser:
Bhandarkar, KP, et al. Post Frenulotomy Massage for Ankyloglossia in Infants-Does it Improve Breastfeeding and Reduce Recurrence? Maternal and Child Health Journal 2022; 26: 1721-31
Danielo Jouhier M, Boscher C, Roze JC, et al. Osteopathic manipulative treatment to improve exclusive breast feeding at 1 month. Arch Dis Child Fetal Neonatal Ed. . 2021;106(6):591-595
Fraser L, Benzie S, Montgomery J. Posterior tongue tie and lip tie: a lucrative private industry where the evidence is uncertain. BMJ 2020;371:m3928.
Haapanen M-L, Markkanen-Leppänen M. Lapsen syömisen kehitys ja imemisen tarve. Duodecim 2013;129:473–9.
Lohi , V et al. Kireä kielijänne ja hämmentävä huulijänne - pitääkö hoitaa? Suomen lääkärilehti 2019; 74(37):2009-201
Messner AH ym. AAO-HNS Clinical consensus statement: Ankyloglossia in Children. Otol Head Neck Surg 2020; 162(5):601.
Mills N, Geddes DT, Amirapu S, Mirjalili SA. Understanding the Lingual Frenulum: Histological Structure, Tissue Composition, and Implications for Tongue Tie Surgery. Int J Otolaryngol. 2020 Jun 28;2020:1820978.
Mäntymaa M, Luoma I et Puura K. Miksi pienokaiseni ei syö?
The number of lingual and upper lip frenulum procedures in infants has increased worldwide, and the same phenomenon has also occurred in Finland. As professionals working with newborns and children, we are concerned about this situation, as we constantly encounter problems related to overdiagnosis and unnecessary treatment of lingual frenulum tightness in our work. Contradictory information is spread on social media and by healthcare professionals concerning the lingual and labial frenula, the significance of perceived tightness in them for infants, and the need to cut the lingual frenulum and administer after-care. Tightness of the lingual frenulum has been associated with breastfeeding problems, sleeping difficulties in babies, stomach problems, rumination, nasal congestion, crying, slow weight gain, and eating difficulties. However, there is no scientific evidence to support these claims. As the symptoms listed above are rather common and open to interpretation, we are concerned that many babies will undergo unnecessary lingual and labial frenulum procedures without a medical justification.
The lingual frenulum is a normal part of the mouth structure. The lingual frenulum is abnormally tight when it limits the movement of the tongue. A child may have a lingual frenulum that appears tight without it interfering with eating. A healthy child born full-term can breastfeed even if the frenulum is slightly tight. For this reason, it is not always necessary to cut a lingual frenulum if it is found to be tight. Research evidence shows that cutting the lingual frenulum may ease the mother’s pain during breastfeeding if the baby’s tight lingual frenulum limits the movement of the tongue, causing breastfeeding difficulties. There is no scientific evidence of the benefits of cutting the lingual frenulum, osteopathy or any other manual therapy for breastfeeding.
Sometimes,the justification for lingual and labial frenulum procedures is to prevent speech or occlusion abnormalities from arising later in life. However, the appearance of a newborn’s lingual or labial frenulum does not indicate the future onset of such problems. The facial anatomy and oral motor functions of a newborn differ substantially from those of an adult or larger child, and significant changes occur in these during the first few months of life. As the child grows, the lingual frenulum stretches. In the toothless mouth of a baby,a lingual frenulum that appears tight corrects itself as the milk teeth erupt and the alveolar process grows to normal height. In special cases, a tight labial frenulum may complicate brushing the upper front teeth or cause gaps between the permanent upper front teeth. These rare problems are typically corrected when the child reaches school age, with orthodontic treatment being an important component of such treatment. Therefore, there is no reason to perform lingual and labial frenulum procedures on babies or small children to prevent problems from arising later in life.
Various guidelines abound for treating the wound after the lingual frenulum is cut. After-care is often painful for the baby and burdensome for the family, as the guidelines may call for manipulating the mouth several times a day and even at night. There is no scientific evidence for the effectiveness of wound massage, stretching, lifting the tongue, or any other manipulation in preventing scarring that could have a tightening effect. Mucous membrane wounds and tissues in the mouth usually heal well, and no passive (i.e., performed by another person) stretching, massage or exercise of the wounds, scars or tissues should be performed. Sensitive tissues can become damaged and scarred. The tongue movements made by the baby or child are sufficient.
Various breastfeeding and eating problems are very common and transient in babies. Breastfeeding does not always start up as expected—in many cases, consistent breastfeeding takes time to start and requires learning. A tight lingual frenulum is rarely the cause of sucking difficulties; research shows that a tight lingual frenulum explains only about 13% of sucking problems. Breastfeeding, sucking and eating challenges may arise from many factors relating to the mother and the child. For example, premature birth, other structural problems in the mouth area, low muscle tone, personal traits (temperament), special features and possible problems of oral sensation or the nervous system, the mother’s medication, many health or mental health problems affecting the mother, and various factors related to the breast anatomy and physiology that can be difficult to identify can influence the success of breastfeeding and eating. In addition, eating and feeding are a process of interaction between the child and the feeder; anything that disrupts or prevents such interaction complicates eating. If the primary focus in breastfeeding difficulties is on the tightness of the mouth frenula and surgical intervention or manual therapy, other potential problems affecting the child and the family may be overlooked. In addition to these indirect harms, cutting the lingual frenulum can cause direct harm. For example, releasing the tongue of a child with neurological symptoms may lead to loss of tongue control and long-term problems in the absence of compensatory measures. In newborns with small lower jaws, releasing the tongue may cause the tongue to withdraw backwards, increasing the risk of breathing difficulties.
Lingual or labial frenulum diagnoses or surgery performed ‘just in case’ are not in the interests of families or children. It is estimated that up to 40% of healthy babies suffer from eating symptoms at some stage. Fortunately for most of them,the symptoms recede over time without invasive medical intervention. Eating problems understandably lead to stress and concern in families with babies. Such families should be offered adequate support to ensure successful breastfeeding and eating. If necessary, the situation should be assessed holistically. If there are concerns about the child’s growth or development in addition to eating difficulties, an assessment is required from a physician at a maternal-child health centre and, if necessary, a paediatrician. As regards eating difficulties, an assessment by an oral motor function specialist, usually a speech therapist, may be useful. If the child is suspected of having other congenital development disorders in the mouth and face area in addition to tightness of the lingual frenulum, an overall assessment should be carried out under specialised medical treatment by a team of experts specialising in congenital anomalies of the mouth in children. A surgical procedure on the lingual frenulum is justified in some cases, but overdiagnostics, medicalisation and treatments with no grounding in research should be avoided. For babies and small children, the mouth is a source of pleasure and a tool for exploration and communication, so there must be strong justifications for operating on it and causing pain.
Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry [Finnish Association of Paediatricians]
Lotta Immeli, Paediatrician
HUS Helsinki University Hospital
Chair: Professor Tuomas Jartti, Paediatrician
Tyks Turku University Hospital
Finnish Perinatological Society, Finnish Neonatologists Subdivision
Chair: Kalle Korhonen, MD, Paediatrician, Neonatologist
Tyks Department of Paediatrics and Adolescent Medicine
Otolaryngologists
Johanna Nokso-Koivisto, Adjunct Professor
HUS Helsinki University Hospital
Lotta Ivaska, MD
Tyks Turku University Hospital
Cleft Palate and Craniofacial Center HUSUKE, HUS Helsinki University Hospital
Junnu Leikola, Chief Physician
Finnish Dental Society Apollonia, Paediatric Dental Division
Chair: Ulla Saarnisto, Dentist specialising in paediatric dentistry
Speech therapist
Helena Törölä, PhD
Child Psychiatrist
Professor Kaija Puura, Chief Physician
University of Tampere and Tampere University Hospital
References:
Bhandarkar, KP, et al. Post Frenulotomy Massage for Ankyloglossia in Infants-Does it Improve Breastfeeding and Reduce Recurrence? Maternal and Child Health Journal 2022; 26: 1721-31
Danielo Jouhier M, Boscher C, Roze JC, et al. Osteopathic manipulative treatment to improve exclusive breast feeding at 1 month. Arch Dis Child Fetal Neonatal Ed. . 2021;106(6):591-595
Fraser L, Benzie S, Montgomery J. Posterior tongue tie and lip tie: a lucrative private industry where the evidence is uncertain. BMJ 2020;371:m3928.
Haapanen M-L, Markkanen-Leppänen M. Lapsen syömisen kehitys ja imemisen tarve. Duodecim 2013;129:473–9.
Lohi , V et al. Kireä kielijänne ja hämmentävä huulijänne - pitääkö hoitaa? Suomen lääkärilehti 2019; 74(37):2009-201
Messner AH ym. AAO-HNS Clinical consensus statement: Ankyloglossia in Children. Otol Head Neck Surg 2020; 162(5):601.
Mills N, Geddes DT, Amirapu S, Mirjalili SA. Understanding the Lingual Frenulum: Histological Structure, Tissue Composition, and Implications for Tongue Tie Surgery. Int J Otolaryngol. 2020 Jun 28;2020:1820978.
Mäntymaa M, Luoma I et Puura K. Miksi pienokaiseni ei syö?